Siirry sisältöön

Vihdoin on aika käynnistää blogi kesän hiljaisuuden jälkeen. Meillä on nyt takana yksi kokonainen viikkoa koulua ja kesällä tehtyjen suunnittelutöiden vuoksi asiat uudessa luokassa alkavat olla suurin piirtein mallillaan.

Suunnitteletteko te muut kesällä? Minulla on tapana tehdä ainakin vähän töitä suurin piirtein juhannukselle asti. Koulun hiljaisilla käytävillä on täydellinen työrauha eikä monistuskonetta tarvitse jonottaa. Laminointilaitettakin tarvitsee etsiä korkeintaan omilta jäljiltään...

Tähän blogin äärelle minut houkutteli lukuvuoden alkamisen lisäksi ehdottomasti syksyn paras uusi asia koulun arjessa. *Edit* Paras asia uusien oppilaiden ja työkavereiden lisäksi.

Liikkuva koulu -hankkeen rahojen avustamina, ja yhdessä samassa rakennuksessa meidän kanssamme toimivan Siun soten päivätoiminnan kanssa hankimme kesän alussa sähkökäyttöisen Van Raam VeloPlus-pyörätuolipyörän. Pyörä on iso hankinta, mutta olemme kaikki yhtä mieltä, että tämä hankinta oli niitä parhaimpia ja järkevimpiä.

Tämän pyörän avulla meillä on moni oppilas päässyt elämänsä ensimmäistä kertaa nauttimaan pyöräilyn ilosta: vaihtuvista maisemista, tuulesta kasvoilla, vauhdin hurmasta! Pyörän avulla voimme tehdä pidempiä retkiä lähiympäristöön ja ihmetellä ympäröivää maailmaa yhdessä. Pyöräilemään pääsevät nyt hekin, jotka eivät voi suuren tuen tarpeen tai virheasennon takia lainkaan istua tavallisessa pyörätuolissa.

Van Raam VeloPlus -pyörä on toistaiseksi osoittautunut hurjan näppäräksi. Kaikki meidän oppilaidemme erilaiset pyörätuolit ja rattaat on ollut helppoa siirtää ja kiinnittää pyörään, ja ne ovat näin ollen siihen myös hyvin mahtuneet. Lainasimme koululle vielä yhden ylimääräisen varapyörätuolin, niin että kyytiä pääsevät kokeilemaan myös oppilaat, jotka eivät itse käytä pyörätuolia.

Pyörän hankinnassa korvaamaton tieto tuli kahdelta koulumme opelta, jotka olivat testanneet Malikkeen koulutuksessa näitä pyöriä. He osasivat kertoa, että sähköavusteisuus on todella tärkeää hankkia pyörään. Ilman sähköä retket ainakaan mäkisissä maastoissa eivät onnistuisi. Tämän pyörän akku on ollut kestävä eikä sitä tarvitse kovin usein ladata.

Sähköavusteinen pyörätuolipyörä on iso hankinta, mutta suosittelen sitä lämpimästi, jos teillä on pyörätuolia käyttäviä oppilaita.

Saisitteko tekin apuja Liikkuvasta koulusta tai tekemällä yhteistyötä? Jos pyörän hankinta ei ole mahdollista, on niitä mahdollista vuokrata. 

Meidän koulumme pyörä hankittiin puolestaan täältä näin. Yhteistyö sujui hyvin ja hyvän pyörän saimme.

Iloista ja toimeliasta alkusyksyä! Nyt kouluvuoden alettua pyrin päivittämään blogin toimeliaasti joka kuukausi.

Outi

Liikennevaloja käytetään liikenteen ohjaamisessa sujuvuutta ja turvallisuutta parantamaan. Samaan tapaan niistä voi saada apua koulumaailmassa käyttäytymisen ohjaamisessa.

Ennen perinteisempien liikennevalojen esittelyä tässä kuitenkin hieman toisenlainen vinkki:

Tällä oppilaalla on joka viikon alussa kuusi peukkua omalla työpisteellään. Jos alkuviikko sujuu mukavasti, on palkintona keskiviikkona kahvittelua. Loppuviikon palkintona oppilas pääsee syömään koulun ruokasalin sijaan koko alueen ruokalaan. Jos peukut karisevat viikon aikana, palkinnot menevät sivu suun.

Olen kuullut, että tälle oppilaalle nämä "peukkuliikennevalot" ovat olleet toimiva ratkaisu haastavaan käyttäytymiseen.

Sain kuitenkin myös vinkin, että homma voisi toimia toisenlaisellakin logiikalla: Mitä jos lista olisi viikon alussa tyhjä ja peukut voisi kerätä hyvällä käytöksellä?

Tällä oppilaalla on työpisteellään liikennevalot, joissa aamulla ovat kaikki värit paikallaan. Jos käytös on kouluun sopimatonta, vihreä valo poistetaan "varoitukseksi". Jos valot menevät päivän aikana punaiselle asti, peruuntuu oppilaalta mukavan tekemisen valinta iltapäivästä.

Tällaiset valot voivat olla käytössä myös kahdessa kohti päivää, jolloin ensimmäinen palkinto on mahdollista saada esimerkiksi ruokailun aikaan ja toinen koulupäivän päätteeksi. Osalle oppilaista koko päivä rauhallista käytöstä on liian iso haaste yhdellä kertaa.

Tällekin vaihtoehto voisi olla positiivisten merkkien kerääminen ja palkinto siinä vaiheessa, kun niitä on kasassa riittävä määrä?

Aikuisen kaulassa tai vyöllä liikkuvat liikennevalot ovat ehkä kaikkien perinteisimmät liikennevalot koulumaailmassa. Valojen avulla voi pitkin päivää kertoa lapselle, onko käytös hyvää, hiukan rauhatonta vai sellaista, joka pitäisi lopettaa.

Opetustuokiossa valoilla voi kertoa, menikö tehtävä oikein vai tarvitseeko siinä korjata jotakin.

Mahdollisuuksia on paljon! Liikennevalot on helppo askarrelle itse pahvista ja laminoida. Oppilaasta riippuen niiden halkaisija voi olla muutamista senteistä vaikka kymmeneen senttiin tai yli.

Liikennevaloja kannattaa ainakin kokeilla omien oppilaiden kanssa. Kannattaa muistaa, että niiden käytön oppiminen vie aikaa sekä aikuiselta että lapselta. Ei siis kannata luovuttaa liian helposti.

Aurinkoisia kevätpäiviä toivottaen Outi

Kirjani neljä tarinaa koulusta pitävät sisällään opettajan, fysioterapeutin, koulunkäynninohjaajan ja äidin kertomukset. Nyt on Ennin tarinan vuoro.

Luokkaani istahtaa haastateltavaksi 18-vuotias Enni Seppänen. Hän päätti peruskouluopinnot viime vuoden keväällä. Enni opiskeli toiminta-alueittain.

Kertoisitko itsestäsi. Kuka sinä olet?

-Olen Enni ja Iidan isosisko. Asun Etapissa.

Mitä teet tällä hetkellä?

-Olen Nupalla. Siellä on paljon poikia. Tykkään olla Nupalla.

Mikä oli kivointa peruskoulussa, jossa opiskelit vielä viime vuonna

-Koulussa kivaa oli ystävät. Tykkäsin kuviksesta ja tykkäsin liikunnasta. En keksi mitään, mistä en tykännyt.

Mitä teet iltaisin Nupan jälkeen?

-Teen hamahelmitöitä. Tykkään syödä ja laittaa ruokaa. Tykkään kuunnella Robinia ja tanssia ja laulaa.

Mistä haaveilet?

-Nupalla on kivaa. Haluaisin kavereita ja poikaystävän.

Haastattelusta Enni jatkoi matkaa Nupalle luovan toiminnan päivään. Oma paikka on löytynyt peruskoulun jälkeen.

Auringonpaistetta ihastuttavan Ennin kevääseen ja tulevaisuuteen!

Oletteko koskaan nähneet viittomakuoron esiintyvän? Minusta esityksissä on aina jotakin pysäyttävää. Tässä esiintyy Honkalampi-keskuksen viittomaduo viime torstain kommunikaatiomessuilla. Paikkana oli Honkalampi-keskuksen juhlasali. Väkeä kävi paikan päällä lähes 500.

Minulle päivän jännittävän hetki oli kirjani julkaiseminen, mutta siitäkin selvittiin.

 

Messujen anti olisi ollut todella mielenkiintoinen toiminta-alueittain opetuksen näkökulmasta. Valitettavasti oma päiväni meni lähes kokonaan omaa kirjaani esitellessä, mutta pikaisen räpsimiskierroksen kamerani kanssa ehdin tehdä teitä varten.

Olen kuvapäiväkirja -fani, niin kuin kirjassanikin käy ilmi. Meidän koulumme esittelypisteeltä löytyi tämä esimerkkiaukeama kuvapäiväkirjasta.

Ja oli siellä myös muun muassa tummalle pohjalle kiinnitetty lukkarimalli esinesymboleilla.

Naapuripisteelläni esiteltiin Kajo Apuvälineiden markkinoimaa katseella ohjattavaa Tobii -apuvälinettä. Harmi, että en ehtinyt sitä itse testata.

Taikalattia oli varmasti yksi päivän suosituimmista ja jonotetuimmista jutuista. Vaikutti monipuoliselta ja motivoivalta.

Siunsoten toimintaterapeuttien pisteellä oli esillä muun muassa Celian lainattavia tunnustelukirjoja.

Joensuun Tikoteekin väki esitteli esimerkiksi erilaisia ohjaimia.

Ovatko nämä teille tuttuja juttuja ennestään?

Työn iloa uudelle viikolle tai mukavaa lomaa tällä viikolla lomaileville!

Outi

 

Loppukiri on alkanut ja maali jo häämöttää!

Kirjani Saatan oppia hitaasti - Vinkkejä toiminta-alueittain opiskelevien lasten ja nuorten opetukseen julkaistaan aivan pian.

Tervetuloa julkkareihin torstaina 22. helmikuuta klo 10.30 Honkalampi-keskuksen liikuntasaliin!

Samana päivänä liikuntasalissa ovat myös kommunikaatiomessut klo 10-16. Messuilla voi tutustua, kokea ja kokeilla vuorovaikutusta tukevia ja puhetta tukevia ja korvaavia (AAC) menetelmiä. Olen itse paikalla messuilla esittelemässä kirjaani koko päivän.

Messut on suunnattu asiakkaille, lähihenkilöille, työntekijöille ja alan opiskelijoille.

Tavataankos siellä?